torstai 24. marraskuuta 2011

Musiikki- ja taidekasvatuksesta

Olen jatkanut työssäoppimistani 2,5 - 4 -vuotiaiden lasten ryhmässä koko tämän viikon.
 Päiväkodille tuli tänään klanerinetin soittaja pitämään lapsille laululeikkituokiota. Lapset olivat todella innoissaan. Klanerinetin soittaja käy päiväkodin isojen ryhmässä joka toinen viikko. Musiikkikasvatusta pidetään päiväkodissa tärkeänä, kuten Suomessakin, ja laulutuokioita on useita kertoja päivässä. Musiikin kuuntelu kehittää lasten keskittymiskykyä ja etenkin Englannissa sen harjoittelu pienestä pitäen on tärkeää, kun lapset siirtyvät koulumaailmaan jo 5-vuotiaina.
Myös taidekasvatus on tärkeässä asemassa. Värikynät, maalit ja muovailuvaha ovat omilla pöydillään aamu- sekä iltapäivisin. Varsinaista malliaskartelua päiväkodissa harvemmin näkee, lapsia kannustetaan tekemään asiat omalla tavallaan, luovasti.

Tänään aamulla vastassa oli kuitenkin myös yksi suru-uutinen: Flafia löytyi kuolleena akvaariosta. Lapsille tästä ei kerrottu mitään, kala vain siirrettiin pois akvaariosta ja Nemo sai jäädä yksin uiskentelemaan. Pidin tätä hyvin outona. Itse kun on aina kuullut, että lapsille pitää kertoa rehellisesti asioista, myös kuolemasta, että luottamus aikuiseen säilyy ja lapsi hyväksyy kuoleman osana elämää. Minusta olisi ollut hyvä haudata kala pihalle yhdessä lasten kanssa. Iltapäivällä yksi pojista huomasi kalan puuttumisen. "Where is Flafia?", poika kysyi. Vastasin rehellisesti:"She was really sick and died this morning".. Valitettavasti pojalta jäi kuulematta sana "died" ja hän vastasi vain:"Oh, I hope she will get better or we have a new fish!"

Löysin tänään kirjahyllystä hyvän askastelu- ja piirrustusohjeita sisältävän kirjan. Ajattelin viikonloppuna käydä keskustan kirjakaupoissa katsomassa, jos löytäisin jonkin saman tyyppisen kotiin tuotavaksi.














Kaikki on edelleen mennyt hyvin ja olen viihtynyt täällä. Englannissa pidän mukavana myös sitä, että tuntemattomille ihmisille voi hymyillä tai puhua ilman, että pidetään outona. Aluksi tuntui kummalliselta, että vastaantulijat hymyilevät tai bussipysäkillä joku käy juttelemaan. Myös bussissa joku saattaa istua viereen vaikka bussissa olisi tilaa istua yksinkin. Lähes kahdessa viikossa olen jo ehtinyt tottua kaikkeen uuteen ja erilaiseen, mitä täällä on.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti